D-vitamiinin suositeltava kokonaissaanti on 10 mikrogrammaa päivässä niin lapsille kuin aikuisille. Yli 75-vuotiaille suositellaan 20 mikrogrammaa D-vitamiinivalmisteen päivittäistä käyttöä ympäri vuoden. Pienempi annos (10 mikrogrammaa) voi riittää, jos käyttää säännöllisesti ja paljon D-vitaminoituja maitovalmisteita, rasvalevitteitä sekä kalaa.

Useissa hoitotutkimuksissa D-vitamiinin reilu lisäanto esti ikääntyneiden luiden haurastumista ja siihen liittyviä luunmurtumia. Tutkimusten mukaan osteoporoosiin liittyvät murtumat vähenevät, kun D-vitamiinin varastomuodon eli kalsidiolin pitoisuus on yli 75 nmol/l. Suomalainen Käypä hoito -suositus on määritellyt osteoporoosia sairastavien kalsidiolin tavoitetasoksi 75–120 nmol/l.

Harvinainen vakava D-vitamiinin puutos aiheuttaa luun pehmenemistä eli osteomalasiaa, jonka oireita ovat kivut etenkin selkärangan alueella ja joskus raajojen vähäinen käyristyminen.

D-vitamiinin aktiivista D3-muotoa syntyy ihossa kesäkuukausina auringon UVB-säteilyn vaikutuksesta. Iho tuottaa D-vitamiinia auringon UVB-säteilystä aina, kun UV-indeksi ylittää tason kolme. Suomessa tämä jakso kestää noin huhtikuun puolivälistä elokuun loppuun. Pitkä pimeä talvi aiheuttaa D-vitamiinin puutoksen suurelle osalle suomalaisista. Esimerkiksi päiväntasaajan alueella elävien D-vitamiinitasot ovat ympäri vuoden korkeat.

D-vitamiinia on vaikea saada riittävästi ravinnosta. Luonnollista D3-vitamiinia on elintarvikkeista merkittävästi vain kalassa.

Suomessa lisätään D3-vitamiinia nestemäisiin maito- ja kauravalmisteisiin sekä ravintorasvoihin. Ruuan vitaminoinnista huolimatta D-vitamiinivalmisteiden käyttöä suositellaan, jos ravinto ei koostu vähintään puolesta litrasta vitaminoitua maitoa päivittäin, vitaminoiduista rasvalevitteistä ja kalasta ainakin kahdesti viikossa.

D2-vitamiinia eli ergokalsiferolia esiintyy kasvikunnasta peräisin olevissa ravintoaineissa, mutta vain niin vähän, että täysin kasvisruokavaliota noudattavien pitää käyttää D-vitamiinivalmisteita pimeänä talviaikana.

Erityisryhmille, kuten osteoporoosia sairastaville, lääkäri suosittelee yksilöllisen D-vitamiiniannoksen.

Vanhuksilla, erityisesti laitospotilailla, on D-vitamiinipuutetta jo siitä syystä, että he oleskelevat kesäisinkin vain vähän auringossa ja yleensä peittävästi vaatetettuina. Lisäksi D-vitamiinin saanti ihon kautta heikkenee iän myötä: D3-vitamiinin tuotanto on 70-vuotiaalla enää vain noin 30 prosenttia nuoren henkilön tuotannosta.

Lähteet: Duodecim, Luustoliitto, Ruokavirasto